Samaisella näköalapaikalla olen päässyt osaksi yhteiskunnallista keskustelua, jossa huomio on palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa. Tuota keskustelua olen käynyt seminaareissa, työtehtävieni äärellä niin yksityisen kuin julkisen sektorin sote-johtajien kanssa, yksiköidemme henkilöstöpalavereissa ja kuntoutuspalavereissa nuorten ja heidän läheistensä kanssa. Nuorten tilanteen ratkaisemiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi on esitetty lukuisia malleja ja toteutettu valtava määrä hankkeita, mutta yhä edelleen pohdimme sitä, mikä nuoriamme vaivaa ja miten voisimme heitä auttaa.
Nuoriin liittyvien kysymysten haastavuus selittynee osin sillä, että psyykkisesti oireilevan nuoren haasteet ovat niin monitahoiset. Nuorten haasteet eivät mukaile palvelujärjestelmän hallinnonrajoja vaan haastavat yhtä lailla sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoa, työvoimahallintoa että opetus- ja kulttuurihallintoa. Tasapainoiseen aikuisuuteen tähtäävä nuoruusikä, kaikkine kasvu- ja kehitystehtävineen, ulottuu tavanomaisessakin tilanteessa moniin yhteiskunnan palveluihin. Puhumattakaan tilanteista, kun kaikki ei luonnistukaan tavanomaisesti. Kun opiskelu takkuaa, kaverit kaikkoavat, mieli raastaa, ja elämänpiiri kaventuu omaan huoneeseen.
Kokemuksiini nojaten ajattelen, että nuorten psykiatrisen hoidon ja kuntoutuksen muodostama kokonaisuus tuo erinomaisesti esille sote-palveluihin liittyviä laajempiakin yhteiskunnallisia haasteita. On ilmeistä, että monitahoisessa pulmatilanteessa oleva nuori koettelee niin tarkoituksenmukaiseen interventioon liittyvää tiedonkeruuta kuin hoito- tai kuntoutuspolkuja. Tietoa tarvitaan yhtä aikaa laajasti, mutta keskitetysti ja hoito- tai kuntoutuspolku risteilee koulusta sosiaalihuoltoon ja psykiatriaan. Arvioinnista, prosesseista ja palveluohjauksesta puhutaan onneksi jo paljon. Myös työn alla oleva sote-uudistus alleviivaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä ja yhteensovittamista katkeamattomiksi palveluketjuiksi ja kokonaisuuksiksi. Avaintekijänä uudistuksessa näyttäytyy ihmisten ohjaaminen yksilöllisen avun piiriin oikea-aikaisesti. Tällainen puhe ja hallinnolliset linjaukset ovat tärkeitä. Ne parhaimmillaan muokkaavat ilmapiiriä ja toimintakulttuuria oikeaan suuntaan.
Pelkät puheet eivät kuitenkaan riitä. Rinnalle tarvitaan myös muita käytännön toimia. Rohkenen todeta, että nämä voivat olla hyvinkin työläin osuus uudistuksen tiellä. Ne eivät ole riippuvaisia kritisoimistamme hallinnon rakenteista, poliittisista linjauksista tai normeista, vaan meistä yksittäisistä käytännön toimijoista yhdessä ja erikseen, asemastamme riippumatta. Tämä siksi, että valintamme arjen toimissa, niin johdon strategiapöydissä kuin ohjaus- tai hoitotilanteissa asiakkaidemme/potilaidemme kanssa, ratkaisevat lopen sen minkälaiseksi hoito- ja kuntoutuskäytäntömme muotoutuvat.
Kiireisessä arjessa on helppoudessaan ja tuttuudessaan ymmärrettävää, että arjen käytännöissä ylläpidämme vanhoja, osin epätarkoituksenmukaisiakin toimintatapoja. Myös jatkuva, monitahoinen tehokkuuden vaade muokkaa päätöksenteon maaperää. Uudistumispyrkimyksissä pidänkin tärkeänä, että rohkaistumme suuntaamaan kriittisen katseemme myös niihin. Tarkastelemme avoimesti työtämme ohjaavia intressejä, asenteita ja arvoja, asettamiamme tavoitteita ja keinovalikoimaamme matkalla tavoitteisiin. Kirkastamme perustehtävämme ja nojaamme päätöksissämme siihen. Tässä kaikessa olen vuosien varrella kokenut käytännössä RAI-työkalujen hyödyt. RAI-työkalut parhaimmillaan muokkaavat toimintakulttuuria toipumisorientoituneeseen suuntaan, vahvistavat eri palvelutahojen keskinäistä ymmärrystä ja ohjaavat kiistattoman rajalliset resurssit oikeisiin asioihin. Kaikki tämä heijastuu palveluihin sekä sisällöllisenä että rakenteellisena selkeytenä ja kustannustehokkaana vaikuttavuutena.
Aiemmin edustamani yrityksen oppaassa nuorten vanhemmille totesimme: "On hyvä tietää, että kuntoutus tarkoittaa useimmiten jonkinasteista muutosta ja ihmisillä on taipumus suhtautua muutokseen torjuvasti. Tällöin on tärkeää, että nuori saa kannustavaa ja peräänantamatonta ohjausta ja tukea kaikilta". Yhtä lailla nuorten palvelujen kehittämisen äärellä peräänkuulutan meiltä kaikilta malttia ja yhteistyökykyä uuden ja tuntemattoman aiheuttaman työmäärän ja ajanvaateen osalta. Nuortemme hyvinvointi on meitä kaikkia puhuttava haaste, mutta se voi olla myös valtava mahdollisuus tarkastella asioita myös laajemmassa kuvassa uudella tavalla. Olen osaltani tarttunut mahdollisuuteen tuottamalla työn alla olevan väitöskirjani myötä tietoa nuorten psykiatrisesta kuntoutuskäytännöstä - sen arkisista ja yhteiskunnallisista ulottuvuuksista. Raisoft- asiantuntijatehtävän myötä valjastan innolla kokemukseni myös toimialan laajempaan käyttöön.
Anu Vuolukka
YTM, väitöstutkija, RAIsoft-asiantuntija (mielenterveyspalvelut)