Raisoftin asiakkuusjohtaja Minna Wentus kannustaa suomalaista yhteiskuntaa asennemuutokseen.
– Fakta on, että 25–30 vuoden kuluttua meillä on 3-4-kertainen määrä yli 80-vuotiaita suomalaisia nykytilanteeseen verrattuna. Yhtä varmaa on se, että hoitajien määrä ei tule samalla tavalla moninkertaistumaan. Nyt ei auta se, että tehdään vanhustenhoitoa koskevia, lyhyen tähtäimen päätöksiä, vaan katse on suunnattava paljon pitemmälle, asioita on mietittävä aivan uudella tavalla, Wentus lataa peräänkuuluttaen ennaltaehkäisyä.
– Edessä on valtavat haasteet. Meidän on oikeasti muutettava meidän asennetta ja koko tätä kulttuuria tulevaisuudessa merkittävästi. Viisikymppisten on nyt viimeistään aloitettava kuntouttaminen, aivoterveydestä ja lihaskunnosta huolehtiminen. Mitä enemmän pystytään omilla elämäntavoilla vaikuttamaan siihen, ettei ajauduta raskaisiin palveluihin, niin sillä on paljon merkitystä. Painopistettä pitäisi saada siirrettyä terveyttä ja hyvinvointia edistävään toimintaan. Meillä on vähän ehkä sellainen kulttuuri, että me vieläkin mietitään, että mitä palveluita tämä ihminen tarvitsee. Se pitäisi kääntää ihan toisinpäin; millä keinoilla me pystymme tuottamaan hyvinvointia ja terveyttä.
Wentus on omassa työssään tutustunut laajasti suomalaiseen vanhustenhuollon kenttään ja alleviivaa, että täällä tehdään paljon hyvää työtä.
– Meillä on tehty paljon hyviä asioita ja Suomessa on mainioita hoitolaitoksia, joissa vanhukset saavat erinomaista hoitoa. Hoitajamitoitus on tärkeä asia ja sen tulee olla kunnossa, mutta kyseessä on kuitenkin isompi kokonaisuus. Kun töitä tehdään aitoon tietoon pohjautuen, tulee rajalliset resurssit käytettyä parhaalla mahdollisella tavalla, ja työ on myös hoitohenkilökunnan kannalta mielekästä ja motivoivaa, Wentus toteaa ja kantaa huolta hoitajien jaksamisesta ja alan tulevaisuudesta negatiivisen myllytyksen keskellä.
– Viime viikkoina on kantautunut paljon myös ikäviä uutisia. On ehdottoman tärkeää pitää nollatoleranssi vanhuksiin kohdistuvissa laiminlyönneissä. Samalla täytyy kuitenkin muistaa, että valtaosa vanhusten hoitajista tekee kutsumustyötään suurella antaumuksella. Toivon, etteivät he koe tämänhetkistä keskustelua liian raskaana. Samalla pelkään sitä, että nuoria on enää vaikea houkutella alalle. Jo tällä hetkellä on selvä pula pätevistä hoitajista.
Viimeisten viikkojen julkisessa keskustelussa on puhuttu paljon vanhustenhuollon tilanteesta.
– Meillä on jo olemassa järjestelmä, joka tuottaa päättäjille ja hoitotyön johtajille kaiken tarvittavan tiedon. Kansainvälisen tutkijajärjestö interRAI:n kehittämä RAI on aika laajasti jo Suomessa käytössä, mutta uskallan rehellisesti sanoa, että hyödyntämisessä on tehostamisen varaa. Kaikki lähtee liikkeelle siitä, että ensin täytyy ymmärtää hyödyt hoitaja–asiakas-tasolla. Ja kun ne ymmärretään, niin tieto jalostuu ylimmälle johdolle. Mutta johtamisella on tässä iso rooli. Jos ylin johto näkee tämän työkalun hyödyntämisen tärkeäksi, niin silloin se yleensä pelittää. Esimerkiksi meidän asiakkaissamme on yksi maakunta, jossa sotejohtaja vahvasti edellyttää RAI:n käyttöä. On selkeästi nähtävissä, että RAI on maakunnassa keskeinen laadun seurannan työväline.
Wentus avaa konkreettisen esimerkin kautta, kuinka tärkeää on seurata tietoa väestöpohjasta ja palveluiden parissa olevien ikäihmisten tarpeista.
– Meillä voi olla ulkoisilta raameiltaan kaksi täysin samanlaista hoitokotia, joissa molemmissa asuu kolmisenkymmentä 78–90-vuotiasta asukasta, miehiä ja naisia. Mutta kun heidän RAI-arviointien tuottamaan tietoon pureutuu tarkemmin, voidaan huomata, että asukkaiden tarpeet ovat aivan erilaisia. Toisessa yksikössä voi olla huomattavasti enemmän tarvetta sairaanhoidolliselle osaamiselle, toisessa tarvitaan reilummin lähihoitajien käsipareja ja esimerkiksi fysioterapeutin kuntoutusta.
Kun nämä tiedot ovat käytettävissä, annetaan oikealle ihmiselle oikeaa hoitoa oikeaan aikaan – ja tästä hyötyvät kaikki. Asukas saa kustannustehokkaasti, ennaltaehkäisevällä ja kuntouttavalla otteella juuri sitä apua ja tukea, mitä hän kaipaa.
– Ja hoitohenkilökunta voi keskittyä siihen työhön, jota varten he ovat opiskelleet, ja joka on heidän sydäntään lähellä. Olen itse tehnyt työtä kotihoidossa, sairaanhoitajana ja tiimivastaavana noin 5 vuotta ja koin erittäin tärkeänä sen, että työmme perustui todelliseen tietoon, ei mutu-tuntumaan. Arviointi tehtiin kaikille asiakkaille hoitosuunnitelman yhteydessä ja se toteutettiin systemaattisesti vähintään puolivuosittain. Parhaan palautteen sain yhdeltä asiakkaalta, kun hän sanoi minulle, että "Millon sää tuut taas tekeen sen arvioinnin, että nähdään, mitä me ollaan yhdessä saatu aikaseksi?". Asiakastyön lisäksi käytin myös tiimin koordinointiin RAI-tietoja. Seurasimme esimerkiksi sitä, että mitkä asiat meillä on hyvin ja missä meillä on kehitettävää.
Wentus korostaa sitä, että asiakkaalle tehdään RAI-arvio säännöllisesti, jolloin tiedot ovat aina ajan tasalla.
– RAI:sta on jo olemassa sellainen arviointi kuin "check-up", ja meillä on parhaillaan Etelä-Afrikassa käynnissä keskustelut itsearvionnin kehittämisestä. WHO on mukana hankkeessa. Johtoajatuksena siis on, että arviointia ei tarvitsisi aina hoitajan tehdä, vaan sen voi tehdä asiakas itse tai hänen omaisensa ja näin arviointi olisi jo valmiiksi tehtynä, kun asiakas tullee esimerkiksi hoitajan vastaanotolle.
Katso klippi: Minna Wentus Huomenta Suomessa maanantaina 11.2.2019