RUG-luokituksen lähtökohtana on perustavanlaatuinen tieto siitä, että hoiva-asiakkaiden kustannustaso vaihtelee merkittävästi.
– Tietyt kustannukset, kuten esimerkiksi asuminen ja ruoka, ovat toki kaikille samat, mutta vaihtelevista kustannuksista valtaosa muodostuu henkilöstökustannuksista; kuinka paljon, kuinka monen ja minkä eri ammattilaisten hoivaa asiakas tarvitsee, FT Magnus Björkgren taustoittaa ja toteaa, että hoitotyön kustannus on tärkein selittävä kustannus eri hintaryhmien määrittelyssä.
Björkgren on ollut kansainvälisen, riippumattoman tutkijaorganisaatio interRAIn jäsen jo lähes 20 vuotta ja johtaa Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen terveystieteiden yksikköä. Hän alleviivaa, että luokituksen takana on kansainvälinen, laaja tieteellinen tutkimus, johon on panostettu merkittävästi. Luokituksen pätevyyttä on testattu yli kymmenessä maassa tulokset ovat hämmästyttävän samankaltaisia. Esimerkiksi eri maissa lasketut RUG-ryhmien kustannuspainot korreloivat vahvasti keskenään, tästä on julkaistu myös tuore tutkimus (Turcotte et al. 2019).
– RUG-luokituksen tilastollinen kriteeri tarkoittaa, että luokittelu pystyy selkeästi ja riittävästi erottelemaan asiakkaita. Luokituksesta on olemassa erilaisia versioita, jotka soveltuvat eri hoitomuotoihin, kuten tehostettuun palveluasumiseen, pitkäaikaishoitoon, akuuttitilanteen jälkeiseen kuntoutukseen ja kotihoitoon.
– RUG-luokitus on rakennettu kuvaamaan asiakkaita myös kliinisesti järkevällä tavalla. Hyvän luokitusjärjestelmän tulee olla sellainen, että lääkäri ja hoitaja voivat kriteerien perusteella tunnistaa tyypillisen, kriteerit täyttävän asiakkaan. Kriteerien mukaisia ihmisiä täytyy oikeasti olla olemassa. Silloin luokitus helpottaa esimerkiksi hoitotyö kannalta järkevien ja toimivien palvelupakettien rakentamista.
– Luokituksen tulisi antaa positiivisia taloudellisia kiihokkeita hyvän ja kuntouttavan hoidon tuottamiseen, silloin kun järjestelmää hyödynnetään maksu- ja korvausjärjestelmissä. Tästä syystä luokituskriteerit on valittu tarkasti, Björkgren valaisee.
Hoitopäivähinnoittelussa ja sopimusohjauksessa RUG-luokitus on käytössä mm. USA:ssa, Kanadassa ja Sveitsissä. Belgiassa ja Uusi-Seelannissa ollaan suunnittelemassa käyttöönottoa. Myös Björkgren itse on tutkinut luokitusta laajasti. Hänen väitöskirjatutkimuksessaan (2002) todettiin RUG-luokituksen validiteetti Suomessa. Silloin kerättiin tutkimusaineisto, jossa henkilökunnan työaikamittaukset yhdistettiin asiakkaiden luokitusryhmiin.
Hinnoittelussa RUG-luokitus ei määrittele kokonaisbudjetin suuruutta vaan miten "kakku" jaetaan palvelutuottajien välillä. Jos keskivertoasiakkaan kustannuspainoksi määritellään 1, on 20 % enemmän hoivakustannuksia tarvitsevan asiakkaan indeksi 1,2 ja toisaalta kevyempihoitoisen kustannuspainoindeksi esimerkiksi 0,7.
– RUG-luokitus on riippumaton malli, jonka indeksi on lahjomaton. Luokitus antaa mahdollisuuden asettaa kaikki palveluntuottajat samalle viivalle. Jos hoidon laadusta ja vaikuttavuudesta halutaan erikseen palkita niin tätä tulisi määritellä eri mittareilla, esim. RAI-järjestelmän laatuindikaattorien pohjalta. RUG-hinnoittelun tehtävä on antaa kaikille palveluntuottajille samat taloudelliset lähtökohdat, Björkgren selittää.
Björkgren on ollut tiiviisti mukana kehittämässä RUG-hinnoittelumalleja ja tuotteistusta Suomessa. THL:n ja Tampereen kanssa kehitettiin malleja tehostettuun palveluasumiseen ja kotihoitoon, joista julkaistiin kaksi raporttia vuonna 2013. Myös Oulun ja Helsingin kanssa kehitettiin ja testattiin hinnoittelumalleja esim. Helsingin seniorisäätiön kohdalla.
– Siitä lähtien, kun sote-uudistuksesta on puhuttu yhä kiivaammin, ovat kunnat jääneet odottavalle kannalle. Nyt on nämä asiat ovat taas ajankohtaisia. Kun ajatellaan sote-alueita, yhdenmukainen työväline on ehdoton. Sopimusohjauksen hallinnolliset kustannukset pystyttäisiin tällä menetelmällä myös saamaan kuriin, Björkgren toteaa.
Terveystaloustieteilijänä hän korostaa, että hinnoittelu- ja korvausjärjestelmien kehittäminen on aina poliittinen kysymys, kun taas luokittelujärjestelmän kehittäminen on enemmän tutkimuksellinen kysymys.
– Maksujärjestelmänä RUG-luokituksesta on paljon kokemusta. Näistä kokemuksista kannattaisi ottaa oppia. Suomessa ollaan vasta nyt pääsemässä tilanteeseen, jossa näemme miten vanhustenhuollon markkinat toimivat. Suomi on pieni maa, joten näitä asioita kannattaisi miettiä yhdessä ja rakentaa yhteneväinen hinnoittelujärjestelmä.
– RUG-pohjaisen korvausjärjestelmän kautta voidaan suoraan määritellä henkilökuntamitoitusta ja sen resursointia. RUG-luokituksen vahvuus on sen monipuolisuus. Taloudellisten voimavarojen kohdentamisessa sitä voidaan hyödyntää tavallisessa budjetoinnissa, ostopalveluissa, palvelusetelijärjestelmissä ja henkilökohtaisessa budjetoinnissa. Luokitusjärjestelmää ei ole sidottu tiettyyn rahoitusmalliin. Tämä on järjestelmän vahvuus, Björkgren toteaa.
– En lähtisi tässä vaiheessa perustamaan laajaa tutkimushanketta esim. kustannuspainojen päivittämiseksi, vaan lähtisin hyödyntämään hinnoittelumallissa sitä, mitä on aikaisemmin tehty ja hyödyntämään uusimmat kansainväliset, korkeatasoiset RUG-tutkimukset. Korvausmallin rakentaminen on nyt ehdottomasti seuraava askel RAI-järjestelmän hyödyntämisessä, Björkgren toteaa.