– Minulla on kaksi intohimoa: kulttuuri ja taulukkolaskenta. RAI yhdistää hienosti molemmat, Siponkoski nauraa hersyvästi ja alleviivaa kulttuuri-termin laajuutta.
– Kulttuuri ei ole vain musiikkia ja teatteria, vaan siihen liittyy koko elämän piiri. Hyvä lihasoppa voi olla vanhukselle tärkeä osa ruokakulttuuria.
Kaikki RAI-mittareita työssään käyttävät tietävät, että RAI kerää valtavasti tietoa ja Raisoftin tavoite on, että kerättyä tietoa myös hyödynnettäisiin monipuolisesti ja otettaisiin siitä "kaikki ilo irti". Siponkosken näkökulma on uusi ja tervetullut tapa kerätyn tiedon hyödyntämiseen.
– Tämä webinaari teki hyvää minullekin. Melkein hävettää, että en ole itse tullut koskaan ajatelleeksi RAIta tästä näkökulmasta, painotus on ollut vahvasti somaattisella puolella. Näköjään minäkin voin oppia RAIsta koko ajan jotain uutta, johtava RAIsoft-asiantuntija Mervi Kivistö toteaa.
Silva Siponkoski kertoo, että vaikka kulttuurisen vanhustyön termi ei ole vielä kovin tuttu eikä vakiintunut, on työllä pitkä historia ja juuret ulottuvat Florence Nightingaleen asti.
– Jo hänen ajoistaan saakka on puhuttu siitä, että potilas tarvitsee muutakin kuin välttämättömän hoidon. Erilaiset esitykset, musiikki, teatteri, lempiruoka ja vaikkapa puutarhanhoito edistävät hyvinvointia ja nopeuttavat toipumista.
Siponkoski näkee RAI-tiedon hyödyntämisessä monia mahdollisuuksia.
– RAI antaa asiakkaasta paljon tietoa. Se kertoo sukupolven, ammatin, harrastukset, siviilisäädyn ja paljon muuta. Usein sukupolvista puhuttaessa ajatellaan, että "kaikki sota-ajan nuoret tykkäävät Metsänkukista ja haitarinsoitosta", mutta se ei pidä paikkaansa. Sukupolvi antaa viitekehyksen asioille, jotka todennäköisesti ovat sukupolveen kuuluvalle tuttuja. Aivan eri asia on se, pitääkö hän niistä vai ei.
– Jos RAI kertoo esimerkiksi 80-vuotiaan, muistisairaan Martin olleen ammatiltaan biologianopettaja, voi häntä virkistää keskustelu lintujen levinneisyydestä, latinankielisistä nimistä tai kevätmuutosta, Siponkoski havainnollistaa ja toivoo RAIn tuovan kulttuuripuolelle kaivattua mitattavuutta.
– Tämähän on tavallaan ristiriitainen asia. Kulttuurityön ydin on antaa ihmiselle vapaus toteuttaa omaa minuuttaan. Se on arvo sinänsä vailla taloudellisia tavoitteita. Mutta toisaalta, kun nykymaailmassa myös taiteilijat ja kulttuurintekijät kaipaavat uusia mahdollisuuksia tehdä työtä ja ansaita toimeentuloa, voi RAI-mittaristo auttaa todentamaan kulttuurityön vaikutuksen hyvinvointiin, ehkä jopa rahalla mitaten. RAI on jo valmiiksi vanhustyössä tuttu työkalu, joten kulttuurisen vanhustyön vaikutuksen seuraaminen sen avulla olisi vain uusi ulottuvuus jo tutun työkalun käyttöön, Siponkoski visioi ja toivoo, että myös Suomessa kulttuurin panos laskettaisiin mukaan hyvinvointia mitattaessa.
– Kulttuurisen vanhustyön arvostus nousisi ja merkitys ymmärrettäisiin laajemmin, jos sen voitaisiin osoittaa tuovan mittavat säästöt, ja kaupan päälle elämänlaatu kohenisi siinä siivellä.
Silva Siponkoski toivoo, että kulttuurisen vanhustyön kentälle syntyisi suojeltu ammattinimike ja selkeät standardit.
– Nythän kenttä on tavallaan aivan villi. Nimikkeitä on monia ja jos ei ole tälle työlle laadittuja kriteereitä ja koulutusta, käytännössä jokainen keksii pyörän aina uudelleen omista lähtökohdistaan. Työ ei kehity eteenpäin. Tällä hetkellä iso osa kulttuurisesta vanhustyöstä tehdään vapaaehtoisvoimin omista harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista ponnistaen. Se on toki erittäin arvokasta ja tärkeää, mutta kulttuurinen vanhustyö ei saisi jäädä harrastuneisuuden varaan. Koulutetuilla ammattilaisilla on laaja repertuaari ja osaamista tuottaa erilaisia elämyksiä kaikille aisteille – mielellään RAIn tuottamaa tietoa hyödyntäen, Siponkoski päättää.