Tilaisuuden aluksi Jyväskylän kaupungin palvelupäällikkö Anna-Liisa Heiskala toivotti osallistujat tervetulleiksi ja kertoi, kuinka Jyväskylässä on jo muutaman vuoden ajan toiminut taiteilijaresidenssi, johon valitut taiteilijat ovat tuoneet uusia elämyksiä myös vanhusten palvelutaloihin – tanssia, klovneriaa, musiikkia – elämyksiä ja kokemuksia monissa muodoissa. Kokemukset ovat olleet hyvin positiivisia.
Heiskalan jälkeen musiikkiterapeutit Merja Niemelä ja Sanna Helén kertoivat tarkemmin omasta Laulu Liikuttaa -hankkeestaan, jossa he vetivät syys- ja kevätkauden ajan 2017–2018 säännöllistä musiikkituokioita kahdessa jyväskyläläisessä palvelutalossa. Hankkeessa hyödynnettiin Ympärivuorokautisen hoidon RAIsoft-ohjelmistolla kerättyä tietoa. Hankkeen tavoitteena on luoda malli, jolla voidaan asettaa tavoitteita, seurata ja arvioida ikäihmiselle järjestettävän toiminnan vaikutuksia.
Olemme julkaisseet Laulu Liikuttaa -hankkeesta tarkemman jutun jo aiemmin – voit lukea sen täältä.
Hankkeen esittelyn jälkeen oli vuorossa mielenkiintoinen paneelikeskustelu, johon osallistuivat Raisoftin johtava asiantuntija Mervi Kivistö, taiteen ja hyvinvoinnin läänintaiteilija Pauliina Lapio, AILI-verkoston asiantuntija Silva Siponkoski, Huhtasuon palvelutalon lähihoitaja Olga Lobskaja. Omaisen näkökulman keskusteluun toi äitinsä omaishoitajana toiminut Leena Ruotonen. Myös asiantunteva yleisö osallistui vilkkaasti keskusteluun.
Keskustelussa haettiin vastauksia haastaviin kysymyksiin: Mistä laatu muodostuu? Miten RAI-arviointia voisi hyödyntää kulttuurisen vanhustyön arvioinnissa? Miten turvata pitkäkestoisten ja tuloksellisten kulttuurihankkeiden jatkuvuus?
Panelistit pureutuivat kysymyksiin omista näkökulmistaan, mutta kaikilla oli yhteinen suunta ja ajatukset olivat vahvasti linjassa keskenään. Kulttuurisen työn vaikutuksia on vaikea mitata yksiselitteisesti – ja varsinkin rahassa – joten vaikka tutkittua tietoa kulttuurin hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista on paljonkin, jää tehty työ liian usein lyhyeksi projektiksi ilman selvää jatkumoa. Usein toiminta jää myös omaisten aktiivisuuden varaan: esimerkiksi Leena Ruotosen jokapäiväinen lauluhetki palvelutalossa päättyi äidin kuoltua.
– Tulokset pitäisi saada paremmin esiin ja tuoda kulttuuritoiminta osaksi budjetointia. Kun taiteen ammattilainen antaa panoksensa hoivan rinnalle ja homma toimii, niin säästöäkin syntyy, läänintaiteilija Pauliina Lapio totesi.
Huhtasuolla työskentelevä Olga Lobskaja pääsi omassa työssään läheltä seuraamaan säännöllisesti kokoontuvan musiikkiterapiaryhmän vaikutusta asukkaisiin.
– Halusin ehdottomasti olla mukana tässä projektissa ja vaikuttamassa asiakkaittemme hyvinvointiin. Tämä on tuonut paljon lisää iloa ja hymyjä asukkaillemme.
– Laadussa on kysymys kohtaamisesta, osallisuudesta ja esteettömyydestä – ja näistä kaikista auttaa RAI-järjestelmä, AILI-verkoston Silva Siponkoski totesi.
Raisoftin Mervi Kivistö tunnusti, että hän hävetti, kun Silva Siponkoski otti häneen yhteyttä ja oli kiinnostunut RAIsoft-ohjelmiston tuottaman tiedon hyödyntämisestä kulttuurisessa vanhustyössä.
– Minua hävetti se, että en ollut koskaan aiemmin katsonut RAI-tietoa tästä näkökulmasta. Olen pitkälti tarkastellut sitä kliiniseltä puolelta. Olen itse käyttänyt RAI:ta jo lähes 20 vuotta ja silti opin vielä uutta sen tarjoamista mahdollisuuksista. Kyse on vain näkökulman laajentamisesta. Ohjelmisto kerää helposti tietoa asiakkaan itse ilmaisemista toiveista. Ensin tietysti pitää kuunnella asiakkaan ilmaisemat toiveet ja sen jälkeen voidaan kerättyä tietoa hyödyntää monipuolisesti. Siponkoski alleviivasi RAI:n tuplaroolia: sillä voidaan sekä mitata toiminnan vaikuttavuutta että ohjata toimintaa etsimällä esimerkiksi ryhmään sopivia jäseniä kriteerejä asettamalla.
Yli 20 vuotta Keski-Suomessa lasten- ja nuorten mielenterveystyössä ylihoitajana työskennellyt Ilkka Pernu kommentoi keskustelua yleisön joukosta.
– Jo ainakin kymmenen vuotta on oltu sillä kynnyksellä, että hoitolaitoksiin pitäisi tuoda systemaattisesti tämäntyyppistä toimintaa. Nyt on uusi asenne ja aika, voitaisiinko lopultakin päästä sanoista tekoihin? Me kaikki tiedämme, että ihmisen pään sisälle on monia väyliä. Vaikutuksia voidaan saada aikaan monin tavoin, vaikka emme välttämättä tiedä, miten mekanismit toimivat.
Läänintaiteilija Pauliina Lapio totesi, että taiteilijoita pitäisi saada mukaan hoitotiimiin.
– Kulttuurityön ei pitäisi olla erillinen projekti vaan mukana tiimissä ja arjessa!
Mervi Kivistö toi keskusteluun mukaan myös lääkinnällisen näkökulman.
– Suomessa käytetään määrällisesti paljon psyykenlääkkeitä ilman psykiatrista diagnoosia. On aivan selvä asia, että lääkkeettömiä keinoja tarvitaan ja sitä kautta voidaan myös säästää merkittäviä summia lääkekustannuksissa.
Terveydenhuoltoalan vaatimukset ovat myös omalta osaltaan sulkeneet ovia taiteilijoita.
– Nykyään myös kulttuurialan toimijoilta vaaditaan terveydenhuollon vakanssin pätevyysvaatimuksen täyttämiseksi sote-alan koulutusta. Hoitotyössä kulttuurialan työtä tekevistä on peräti 88 prosenttia eläköitymässä lähivuosina, Siponkoski mainitsi ja puhui hetken rahasta:
– On tärkeää osata puhua myös rahasta. Kulttuurialan toimijoiden pitää pystyä vastaamaan, kun heiltä kysytään palvelun hintaa. Ja esimerkiksi omaiselle pitää pystyä perustelemaan, miksi kannattaa avata rahapussi ja ostaa läheiselle palveluita, vaikka itse ei näkisi omaisessaan mitään positiivista kehitystä. Hoitohenkilökunta katsoo asiakasta aivan eri näkökulmasta ja voi nähdä paljon potentiaalia.
– Yhtä tärkeää on mahdollistaa säännöllinen kulttuurihetki ikääntyneelle kuin parturin käynti kerran kuukaudessa, Mervi Kivistö tiivisti.
Lapio muistutti vielä, että taiteilijan palkkaaminen on aivan samanlaista kuin kenen tahansa.
– Kyse on päätöksen tekemisestä, arvostamisesta ja matematiikasta. Arvovalinta ja periaatekysymys. Esimerkiksi Vantaalla on lastentarhoihin palkattu taidepedagogeja, eikä heistä ole haluttu enää luopua. Lisäarvo on yleensä suurempi kuin lisäkustannus.
Panelistit ja yleisö olivat yhtä mieltä siitä, että kulttuurista toimintaa tarvitaan ja sen tulisi olla kaikkien saatavilla.
– Vaikka ikääntyneen henkilön elämään ei olisi kuulunut kulttuurinen toiminta, saattaa hän kuitenkin haluta kokeilla jotain uutta ja saada sitä kautta elämyksiä, Kivistö lopuksi alleviivasi.