Helmikuu 2020
Jaa

Se Kekkosen näköinen mies

Juha Himanka kulkee työmatkansa useimmiten läskipyörällään ja suojaa päänsä "kananmunankuorella".
Raisoftin asiakaspalvelupäällikkö Juha Himanka on viimeisen neljän vuoden aikana vienyt Raisoftin asiakkaita pilveen, ja pian alkaa sama urakka sveitsiläisten kanssa.
– Suomen asiakkaista minä olen ollut mukana siirtämässä pilveen kaikki muut paitsi Vantaan, sen hoiti Miikka (Puumala).

– Aloitin Raisoftilla elokuussa 2006. Alussa jaoin työaikani Raisoftin ja Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen kesken ja vuoden 2007 alusta siirryin sataprosenttisesti Raisoftille.

– Siirtymä oli helppo. Raisoftin toimitilat olivat aiemmin olleet samassa rakennuksessa yliopistokeskuksen kanssa ja tunsin paljon porukkaa Raisoftilta jo entuudestaan. Työnkin puolesta oltiin jo oltu tekemisissä, kun olin yliopistokeskuksen puolella muun muassa PIKO-projektin RAIsoft-vastuuhenkilö.

Juha tuli taloon RAIsoft "testmanageriksi".

– Vuosien saatossa nimike on muuttunut monta kertaa. Aika pian rupesin kuitenkin siirtymään enemmän asiakaspalvelun puolelle. Ilmeisesti minussa on sellaisia ominaisuuksia, että tulen toimeen ihmisten kanssa ja minulle on helppo puhua, lupsakka Juha sanoo vaatimattomasti ja toteaa vuosien vilahtaneen niin vauhdilla, ettei enää muista kovin tarkkaan, milloin on mitäkin tehtävää hoitanut.

Alkuvuosina Juha myös koulutti paljon ja teki asennuksia asiakkaiden luona ympäri Suomea.

– Kun client-ohjelmistosta (pilvipalvelua edeltänyt, asiakkaan palvelimelle asennettu RAIsoft-ohjelmisto) tuli uusi versio ja se päivitettiin asiakkaille, minä hoidin paljon asennuksia ja siihen liittyviä päivityskoulutuksia. Vuosina 2010–2011 tapasin henkilökohtaisesti valtaosaa asiakkaistamme, Juha muistelee.

Juha on Raisoftin asiakaspalvelun tärkeä lenkki.

– Käytännössä olen tekemisissä kaikkien uusien asiakkaittemme kanssa. Olen mukana kaikissa uusissa käyttöönotoissa, vastaan asennuksista ja koordinoinnista, usein olen myös asiakkuustiimin mukana tapaamisissa ja toimin asiakkuustiimin tukena teknisissä kysymyksissä. Välillä vastaan myös tukipuhelimeen, seuraan tuen toimintaa, raportoin siitä kuukausittain ja teen myös tukipyynnöistä tikettejä ohjelmistokehitystä varten.

Kentällä, kentän reunalla ja mikissä kiinni

Tiiviin työnteon vastapainona Juhalla on kotona Mari-vaimo, kaksi poikaa, tytär ja cairnterrieri Äijä.

– Ennen lapsia olin aktiiviurheilija. Pesistä pelasin 6–36-vuotiaana ja treenasin viisi-kuusi kertaa viikossa. Nykyään kuvio menee niin päin, että joka päivä on ainakin jonkun lapsen treenit ja isä seuraa perässä. Olen myös vanhimman pojan jalkapallojoukkueen apuvalmentaja, aiemmin olin yhtäjaksoisesti kahdeksan vuotta vastuuvalmentajana kahdessa eri joukkueessa peräkkäin. Itse pelailen edelleen kaikenlaisia pallopelejä. Voisi melkein sanoa, että jos Kokkolassa näkyy joku pallonomainen peliväline liikkeessä, ja sen ympärillä enemmän kuin yksi ihminen, niin minä olen todennäköisesti mukana, jos selkä ei ole jumissa.

Liikunnan lisäksi Juha on myös musiikkimies. Yhteen aikaan keikalla bändiltä pyydettiin aina Martti Servon Viikonloppua.

– Bändi treenaa kerran viikossa ja keikkailee satunnaisesti. Joskus ennen soitettiin paljon häissä. Kokoonpanoon kuuluu veljeni ja kolme muuta Himanka-Lohtaja-Alaviirre-akselilta. Minä laulan ja soitan vähän kitaraa. Ohjelmisto on covereita, enimmäkseen iskelmää ja rokkia, suomeksi ja lontooksi. Semmoista tanssittavaa. Coverit tehdään aina omalla tyylillä. Parempi tehdä ihan omanlainen, kun ei pysty tekemään samanlaista.

Myös musiikkitaipumukset ovat periytyneet.

– Tytär aloitti syksyllä klarinettiopinnot. Äijä laulaa aina mukana, kun pilli soi.

Niille videoille ovat työkaveritkin saaneet nauraa monta kertaa. Lähes yhtä hauskaa on, kun Juha esittää, miten Äijä "au-au-auuuu" selvittää kurkkuaan ennen laulusooloaan.

Juha ja läskipyörä

PYÖRÄKIN PITI SAADA KUVIIN.